Tein pari vuotta sitten postauksen kauneutta rumuudessa, jossa kerroin eräästä helsinkiläisestä lähiöstä, jossa vanhoja asuinrakennuksia purettiin niin, että tilalle tultaisiin rakentamaan kokonaan uusia. Asia kiinnosti itseäni tuolloin kovasti, koska kuljin alueen ohi lähes viikoittain ja koin asukkaista tyhjentyneet rakennukset hetkellisesti jopa hiukan aavemaisina. Postauksessa olenkin kirjoittanut, miten on ollut jännä fiilis seistä tyhjiksi jääneiden talojen luona. Vielä joulun alla kun ikkunoissa paloivat jouluvalot ja talot olivat täynnä elämää. Eivätkä ne kaukaa niin pahoilta näyttäneet, ehkä vähän kuluneilta ja elämän saatossa kolhuja saaneilta. Ne pystyivät kuitenkin tarjoamaan sadoille ihmisille lämpöä, turvaa ja suojaa, oman kodin. Olivat tarjonneet jo yli 40 vuoden ajan. Mutta tänään kun seisoin talojen luona, tuntui kuin niiden henki olisi kadonnut ja jäljelle olisi jääneet vain pelkät kuoret. Mutta niinhän se on. Kun me ihmiset täytämme rakennukset, ne täyttyvät samalla elämästä, sen iloista ja suruista, muistoista ja haaveista, koko elämän tapahtumien kirjosta. Ja tämä elämäkirjo on se, mikä tuo kauneutta rumuuteenkin, peittää alleen asioiden todellisen laidan, näidenkin talojen haurauden. Elämän hiivuttua pois, menneiden vuosikymmenien jättämät jäljet näkyivät selkeämmin. Näiden talojen seiniin oli haluttu jättää vielä viimeiset jäljet grafittien muodossa.
Ja nyt kahden viimeisen vuoden aikana, alue on kokenut melkoisen muodonmuutoksen ja tilalle on rakennettu melko viihtyisän oloinen asuinalue. Sisäpiha viheriöineen ja istutuksineen tekee pihasta vehreän ja viihtyisän sekä julkisivumateriaalina käytetty puu tuo rakennusten yleisilmeeseen lämpöä ja kodikkuutta. Puuta olisi mielestäni voinut käyttää enemmän myös muualla julkisivuissa pehmentämään rakennusten yleisilmettä. Nyt sisäpihaa lukuunottamatta, julkisivut ovat valitettavasti jääneet mielestäni melko kalsean ja kovan näköisiksi. Mutta ei voi mitään. Kaiken kaikkiaan alueen muutos on ollut kuitenkin erittäin positiivinen ja onnistunut. Ja saa nähdä millaisia elämänkirjoja nämä rakennukset tulevat tulevina vuosikymmeninä pitämään sisällään. Se on kuitenkin varmaa, että ne tulevat tarjoamaan tuhansille uusille asukkailleen lämpöä, turvaa ja suojaa, oman kodin.
