Lähdimme Joulun jälkeen taas koko perheen voimin Koitereelle, Pohjois-Karjalan postikorttimaisemiin. Tarkoituksenamme oli loman aikana katsella läjäpäin leffoja, nauttia pitkään uunissa haudutetuista lihapadoista ja muista herkuista sekä elämän sietämättömästä keveydestä. Mutta loma Koitsulla osoittautuikin taas joksikin ihan muuksi kuin alun perin piti. Tämän saivat aikaan pisimmät ja haastavimmat sähkökatkot, mitä Pohjois-Karjalassa on konsanaan koettu. Lumisen kauniit maisemat, joita pääsemme joka vuosi ihastelemaan ja niistä nauttimaan ovat kaikessa loistossaan myös pirulliset, joka vuotisin sähkökatkoksin. Tänä vuonna ne vain sattuivat olemaan poikkeuksellisen haastavat. Tykkylumen katkoessa puita sähkölinjoille ja aiheuttaen ongelmia myös teleoperaattoreiden toiminnassa kaataen tukiasemia, jouduimme olemaan sähköttä kaikenkaikkiaan kolme vuorokautta. Mökissä, jossa lähes kaikki toimii sähköllä ja jossa ei ole agrigaatteja tällaisia tilanteita varten laittoi suunnitelmamme kokonaan uusiksi. Leffoja ei siis katseltu, eikä lihapatoja syöty ja kaiken muunkin eteen joutui tekemään pikkuisen enemmän töitä kuin olimme alun perin ajatelleet. Mutta ei se mitään. (Näin pystyi tosin toteamaan vasta työstettyä alkuperäisen suunnitelman muuttumisen ja hyväksyttyä sen, että asialle ei yksinkertaisesti voinut mitään). Luontoäiti kun päätti näyttää mahtinsa (taas meidän lomien aikana) ja sen tahtoon oli alistuttava tai lähdettävä kotiin. Ajatuksellisen täyskäännöksen jälkeen, päätimme lopulta jäädä. Ja onneksi niin teimme. Kun sähköjä ei ollut, piti keksiä toisenlaisia tapoja toimia. Lisäksi oli kiva huomata, miten pikku hiljaa aloimme nauttimaan siitä, että saimme vain olla. Nauttia hiljaisuudesta, pimeydestä ja kynttilöiden luomasta tunnelmasta. Myrskylyhty saunan lauteilla loi myös erilaista, pehmeää ja hämyistä, parasiinilta tuoksuvaa tunnelmaa =). Leffojen sijaan pelasimme yhdessä tukun lautapelejä ja kävimme pulkkamäessä. Itse kävin hiihtämässäkin. Saunaan saimme kunnolla vettä lumen sulattamisen sijaan, naapuriavun ja rengaskaivon astuttua kuvioon. Suuri kiitos tästä kuuluu mökkinaapureillemme.
Paluu menneisyyteen, aikaan ennen sähköjä, ei ollut siis hullumpi tapa viettää lomaansa. Siitä olisi tietenkin osannut nauttia jo heti alkuvaiheesta, jos se olisi ollut sitä, mitä olisimme lomaltamme kaivanneet. Toisaalta sattumukset tuovat usein elämään sitä lisämaustetta, mitä se kaipaakin. Jos asiat aina menisivät suunnitellusti, jäisi paljon asioita kokematta.
Ensi vuonna olisi koettemuksista huolimatta perheellämme tarkoitus mennä Joulun viettoon Pohjois-Karjalaan. Ja saa nähdä, mitä luontoäiti tuolloin keksii kohdallemme. Se on kuitenkin varmaa, että olosuhteista riippumatta, tämä poppoo aikoo nauttia olostaan ja elostaan kauniissa ja mahtavissa Pohjois-Karjalan maisemissa.
