Puutarhamme vanha omenapuu tuli tiensä päähän kaksi viikkoa sitten pääkaupunkiseudulla riehuneen myräkän seurauksena. Yllätys oli melkoinen kun mökkiviikonlopun jälkeen palasimme kotiin ja puu tönötti kuistia vasten juurineen päivineen. Tuntui käsittämättömältä miten puu, mikä oli seisoa tönöttänyt paikallaan 30 vuotta ja tuottanut joka vuosi paljon hyvälaatuisia omenoita oli yhtäkkiä vain poissa.
Omenapuun mentyä, tuntui kuin piha olisi kasvanut ja neliöitä olisi tullut lisää. Pihaan tuli kerta heitolla lisää avaruutta ja väljyyttä. Siinä pihalla seistessä ja ympärille katsellessa huomasin kuitenkin melko nopeasti kaipaavani vanhaa omenapuutani, sen tuomaa kerroksellisuutta ja suojaa, sen kauniita kukintoja keväällä ja maukkaita omenoita syksyllä. Puu oli toiminut myös viimeisen parin vuoden ajan talitinttien pesimäpuuna. Onneksi poikue oli ennen myräkkää ehtinyt lentää jo maailmalle.
Omenapuusta oli siis ollut moneksi ja näin haluan asian olevan jatkossakin. Lomien jälkeen istutan paikalle uuden taimen toivoen, että ehkä joku päivä pääsen nauttimaan sen tuomasta suojasta, sen kauniista kukinnoista ja maukkaista omenoista sekä puun ympärillä kuhisevasta elämästä. Sitä ennen se saa kuitenkin rauhassa juurtua paikoilleen, kasvaa ja ottaa ympäröivän tilan haltuunsa. Sillä puutarha ilman omenapuuta ei tunnu oikealta puutarhalta, ei ainakaan omalta.
