Vanha omenapuu

Puutarhamme vanha omenapuu tuli tiensä päähän kaksi viikkoa sitten pääkaupunkiseudulla riehuneen myräkän seurauksena. Yllätys oli melkoinen kun mökkiviikonlopun jälkeen palasimme kotiin ja puu tönötti kuistia vasten juurineen päivineen. Tuntui käsittämättömältä miten puu, mikä oli seisoa tönöttänyt paikallaan 30 vuotta ja tuottanut joka vuosi paljon hyvälaatuisia omenoita oli yhtäkkiä vain poissa.

Omenapuun mentyä, tuntui kuin piha olisi kasvanut ja neliöitä olisi tullut lisää. Pihaan tuli kerta heitolla lisää avaruutta ja väljyyttä. Siinä pihalla seistessä ja ympärille katsellessa huomasin kuitenkin melko nopeasti kaipaavani vanhaa omenapuutani, sen tuomaa kerroksellisuutta ja suojaa, sen kauniita kukintoja keväällä ja maukkaita omenoita syksyllä. Puu oli toiminut myös viimeisen parin vuoden ajan talitinttien pesimäpuuna. Onneksi poikue oli ennen myräkkää ehtinyt lentää jo maailmalle. 

Omenapuusta oli siis ollut moneksi ja näin haluan asian olevan jatkossakin. Lomien jälkeen istutan  paikalle uuden taimen toivoen, että ehkä joku päivä pääsen nauttimaan sen tuomasta suojasta, sen kauniista kukinnoista ja maukkaista omenoista sekä puun ympärillä kuhisevasta elämästä. Sitä ennen se saa kuitenkin rauhassa juurtua paikoilleen, kasvaa ja ottaa ympäröivän tilan haltuunsa. Sillä puutarha ilman omenapuuta ei tunnu oikealta puutarhalta, ei ainakaan omalta. 

Omenapuu kukkii

Mummonmökki

Blogini nimi viittaa tämän kyseisen tontin nimeen, Metsärinteeseen. Paikka on erittäin rakas ja ollut suvullamme jo 40-luvulta lähtien. Talo on hirsitalo (myöhemmin tehty lautapinta) ja sen on rakentanut alunperin eräs merimies vaimolleen -30 ja mummoni on ostanut sen sitten myöhemmin itselleen. Mökissä on kuisti, eteinen, tupa ja kammari. Ruokakomerosta johtavat portaat pienelle vintille, mikä ei ole lämpöeristetty eli sitä ei voi käyttää ympärivuotisesti kuten muuta mökkiä. Mökkimme ei siis ole järin suuri, mutta eipä tuo ole koskaan juuri sen kummemmin haitannut. Tosin viime vuosina lasten kasvaessa, olemme alkaneet miehen kanssa suunnittelemaan mahdollista lisärakennusta tontille. Tontilla on myös muita rakennuksia kuten sauna, ulkohuussi, puuliiteri, minkä yhteydessä on aitta sekä romuvarasto. Mökissä on sähköt, mutta vesi kannetaan kaivosta. 

Mökin ja pihan ilme ovat kokeneet monenlaisia muutoksia vuosikymmenien aikana. Väriä mökissä on ollut monenlaista, mutta vuonna 2011 halusin palauttaa mökin alkuperäiseen punaiseen ja valkoiseen väriinsä. Piha-alue oli ja päässyt vuosien saatossa melko huonoon kuntoon ja sammal oli päässyt keltaisena mattona peittämään piha-alueen. Pihan hoidon aloitinkin maan parannuksella: maan ilmatuksella, kalkitsemisella ja lannoittamisella. Vuosien aikana työ on alkanut tuottaa tulosta ja piha alkaa näyttää jo ihan hyvältä. Vanhanajan kukkia ja istutuksia olen tontilla pyrkinyt säästämään ja vaalimaan ja joka vuosi olen jotain uuttakin yrittänyt laittaa. Aina en ole istutuksissani onnistunut mutta kokeiluja eri kasvien kanssa tulen tulevaisuudessakin jatkamaan. 

Kuvassa etualalla istuttamiani ruusuangervoja.
Rinneangervoa ja keltahanhikkia
olen istuttanut alarinteeseen kuvassa taka-alalla.

Etupiha

Vasemmalla romppari, keskellä puuliiteri ja oikealla aitta.

Syksyn satoa

Lanttuhan se siinä

ja punaposkisia omenoita.

Päätyivät sitten illalla tekemiini uunijuureksiin ja omenapiirakkaan. Nami!