Päätinpä aamulla lähteä kunnon pyörälenkille kun oli niin kaunis ja kuulas syysaamu. Kurvasin lähellä olevalle luontopolulle ja tulin tällaiselle metsäaukealle, jossa maa oli aivan kuurassa ja auringon lämmittäessä ilmaa sulatti heinän korsiin pieniä vesipisaroita, mitkä kauttaaltaan kimalsivat kuin jalokivet. Ihan en onnistunut kameralla vangitsemaan näkyä mutta oman mielen koukeroihin kuva on kyllä tallentunut.
Luontopolulta jatkoin matkaa ja kävin katsomassa grafittiseinää. Paikka on sellainen, johon kuka tahansa voi tulla ja jättää oman jälkensä, luvallisesti. Näissä seinissä kuvat vaihtuvat tiuhaan ja ovat ajoittain todella tyylikkäitä ja taidolla tehtyjä. Tässä tämän hetken kuvasaalista.
Seinästä sata metriä eteenpäin näkee rinteen, mikä kylpee aivan upeissa ruskan väreissä.
Pyörälenkin lopuksi käväisin vielä omalla viljelypalstalla. Kasvimaan sato on jo kaikki korjattu pois mutta maan muokkaaminen talvikuntoon on kuitenkin vielä tekemättä. Maa pitäisi vielä kääntää niin syvältä, että syntyisi isoja multapaakkuja ja ne tulisi jättää sellaisenaan maahan. Lisäksi kaikki rikkakasvien juuret pitäisi poistaa ja levittää maanparannusaineet ja kalkki. Hommia siis palstan osalta vielä riittäisi, mutta nyt lähdin kuitenkin polkemaan kotia kohti sormet hieman kohmeisina mutta hyvällä mielin.
