Kauneutta rumuudessa 2

Tein pari vuotta sitten postauksen kauneutta rumuudessa, jossa kerroin eräästä helsinkiläisestä lähiöstä, jossa vanhoja asuinrakennuksia purettiin niin, että tilalle tultaisiin rakentamaan kokonaan uusia. Asia kiinnosti itseäni tuolloin kovasti, koska kuljin alueen ohi lähes viikoittain ja koin asukkaista tyhjentyneet rakennukset hetkellisesti jopa hiukan aavemaisina. Postauksessa olenkin kirjoittanut, miten on ollut jännä fiilis seistä tyhjiksi jääneiden talojen luona. Vielä joulun alla kun ikkunoissa paloivat jouluvalot ja talot olivat täynnä elämää. Eivätkä ne kaukaa niin pahoilta näyttäneet, ehkä vähän kuluneilta ja elämän saatossa kolhuja saaneilta. Ne pystyivät kuitenkin tarjoamaan sadoille ihmisille lämpöä, turvaa ja suojaa, oman kodin. Olivat tarjonneet jo yli 40 vuoden ajan. Mutta tänään kun seisoin talojen luona, tuntui kuin niiden henki olisi kadonnut ja jäljelle olisi jääneet vain pelkät kuoret. Mutta niinhän se on. Kun me ihmiset täytämme rakennukset, ne täyttyvät samalla elämästä, sen iloista ja suruista, muistoista ja haaveista, koko elämän tapahtumien kirjosta. Ja tämä elämäkirjo on se, mikä tuo kauneutta rumuuteenkin, peittää alleen asioiden todellisen laidan, näidenkin talojen haurauden. Elämän hiivuttua pois, menneiden vuosikymmenien jättämät jäljet näkyivät selkeämmin. Näiden talojen seiniin oli haluttu jättää vielä viimeiset jäljet grafittien muodossa.

Ja nyt kahden viimeisen vuoden aikana, alue on kokenut melkoisen muodonmuutoksen ja tilalle on rakennettu melko viihtyisän oloinen asuinalue. Sisäpiha viheriöineen ja istutuksineen tekee pihasta vehreän ja viihtyisän sekä julkisivumateriaalina käytetty puu tuo rakennusten yleisilmeeseen lämpöä ja kodikkuutta. Puuta olisi mielestäni voinut käyttää enemmän myös muualla julkisivuissa pehmentämään rakennusten yleisilmettä. Nyt sisäpihaa lukuunottamatta, julkisivut ovat valitettavasti jääneet mielestäni melko kalsean ja kovan näköisiksi. Mutta ei voi mitään. Kaiken kaikkiaan alueen muutos on ollut kuitenkin erittäin positiivinen ja onnistunut. Ja saa nähdä millaisia elämänkirjoja nämä rakennukset tulevat tulevina vuosikymmeninä pitämään sisällään. Se on kuitenkin varmaa, että ne tulevat tarjoamaan tuhansille uusille asukkailleen lämpöä, turvaa ja suojaa, oman kodin.

Taidetta erimuodoissa

Muraalitaidetta Kontulassa. Teokset ovat osa UPEA17-taidefestivaalia ja ovat todella vaikuttavan näköisiä. Teokset sopivat miljööseen erittäin hyvin ja toteuttavat taiteen perusolemusta ja ajatusta siitä, että taide kuuluu kaikille. 

Vantaan kuvataidekoulu juhlii tänä syksynä hienoa 35-vuotis taivaltaan. Vantaan kuvataidekoulu on Suomen kolmanneksi suurin kuvataidekoulu, jossa opiskelee lähes 900 vantaalaista lasta ja nuorta. Myyrmäen Värinä-näyttelyssä esillä olevat taideteokset ovat syntyneet kuvataidekoulussa viime lukuvuoden aikana, ja mukana on kaikenikäisten oppilaiden taidetta. Näyttelyssä olevia töitä voi käydä ihastelemassa 27.9 saakka.

Habitare-messut 2017

Habitare-messuilla oli taas paljon mielenkiintoista nähtävää. Itseeni teki tänä vuonna vaikutuksen erilaiset valaistukseen liittyvät asiat: Esillä oli todella kauniita, eri materiaaleista valmistettuja ja erilaiseen käyttötarkoitukseen suunniteltuja valaisimia. Esimerkiksi Konto esitteli messuilla ensimmäistä kertaa valollisia akustisia taidelevyjä. Valot toivatkin levyihin lisää näyttävyyttä ja moniuloitteisuutta. Näytteillä oli myös paljon ihania kankaita ja suunniteltuja tiloja. Jos sisustaminen yhtään kiinnostaa on messuihin mahdollista tutustua tämän koko loppuviikon ajan.